Edunvalvontavaltakirjalla voit itse määrätä etukäteen, kuka hoitaa taloudellisia ja henkilöä koskevia asioitasi, jos et myöhemmin enää kykene siihen esimerkiksi sairauden, onnettomuuden tai muistisairauden vuoksi. Valtakirja otetaan käyttöön Digi- ja väestötietoviraston (DVV) vahvistuksella.
Edunvalvontavaltakirja on yksi tärkeimmistä oikeudellisista asiakirjoista, jonka aikuinen voi tehdä. Sen avulla voit varmistaa, että asioitasi hoitaa henkilö, johon luotat, ja että päätökset tehdään toiveidesi mukaisesti. Ilman valtakirjaa läheisten on yleensä haettava käräjäoikeudelta edunvalvojan määräämistä, mikä on hitaampi ja byrokraattisempi menettely.
Edunvalvontavaltakirjalla voit antaa toiselle henkilölle oikeuden hoitaa asioitasi silloin, kun et itse enää siihen kykene.
Valtakirjalla voidaan valtuuttaa hoitamaan esimerkiksi:
Valtakirjaan voidaan sisällyttää myös henkilöä koskevia päätöksiä, kuten:
Valtuutuksen laajuus voidaan määritellä tarkasti valtuuttajan omien toiveiden mukaan.
Valtuuttaja – Henkilö, joka tekee edunvalvontavaltakirjan.
Valtuutettu – Henkilö, jolle annetaan oikeus hoitaa valtuuttajan asioita.
Varavaltuutettu – Henkilö, joka toimii valtuutetun sijaisena, jos tämä ei pysty tehtäväänsä hoitamaan.
DVV (Digi- ja väestötietovirasto) – Viranomainen, joka vahvistaa valtakirjan käyttöön ja valvoo valtuutetun toimintaa.
Edunvalvoja – Käräjäoikeuden määräämä henkilö, joka hoitaa asioita silloin, kun edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty.
Edunvalvontavaltakirja on hyödyllinen lähes jokaiselle aikuiselle.
Se on erityisen tärkeä esimerkiksi:
Edunvalvontavaltakirja ei ole voimassa heti allekirjoittamisen jälkeen.
Se otetaan käyttöön vasta, kun:
1. valtuuttaja ei enää kykene hoitamaan asioitaan
2. lääkärinlausunto osoittaa toimintakyvyn heikentyneen
3. DVV vahvistaa valtakirjan käyttöön.
Vahvistamisen jälkeen valtuutettu voi ryhtyä hoitamaan valtuuttajan asioita.
Edunvalvontavaltakirja on pätevä vain, jos lain muotovaatimuksia noudatetaan.
Valtakirjan tulee olla:
Todistajien on tiedettävä, että kyseessä on edunvalvontavaltakirja, mutta heidän ei tarvitse tietää sen sisältöä.
Valtuutetuksi voidaan nimetä täysi-ikäinen ja toimintakykyinen henkilö. Useimmiten valtuutetuksi nimetään puoliso, lapsi tai muu läheinen.
Valtakirjaan on yleensä suositeltavaa nimetä myös varavaltuutettu, jotta asioiden hoito ei keskeydy, jos ensisijainen valtuutettu ei pysty tehtävään.
Jos edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty ja henkilö menettää toimintakykynsä, on haettava käräjäoikeudelta edunvalvojan määräämistä.
Keskeiset erot:
Kyllä. Niin kauan kuin valtuuttaja on toimintakykyinen, hän voi:
· peruuttaa valtakirjan
· tehdä uuden valtakirjan
· muuttaa valtuutuksen sisältöä.
Jos valtakirja on jo otettu käyttöön, muutoksista on ilmoitettava myös DVV:lle.
Yleisimmät ongelmat liittyvät valtakirjan laatimiseen.
1. valtakirjan tekeminen liian myöhään
2. muotovaatimusten laiminlyönti
3. varavaltuutetun nimeämättä jättäminen
4. liian suppeat tai epäselvät valtuudet
5. henkilökohtaisten toiveiden kirjaamatta jättäminen.
Edunvalvontavaltakirja kannattaa laatia asiantuntijan avulla erityisesti silloin, kun:
Huolellisesti laadittu valtakirja vähentää myöhempien riitojen ja tulkintaongelmien riskiä.
Laadimme edunvalvontavaltakirjan, joka vastaa juuri sinun elämäntilannettasi ja toiveitasi. Huolehdimme, että asiakirja täyttää kaikki lain muotovaatimukset ja että se voidaan ottaa käyttöön sujuvasti tarvittaessa.
Valtakirjaa ei rekisteröidä etukäteen. DVV vahvistaa sen käyttöön vasta, kun valtuuttaja ei enää kykene hoitamaan asioitaan.
Hoitotahto ja edunvalvontavaltakirja ovat eri asiakirjoja, mutta ne täydentävät toisiaan.
DVV valvoo valtuutetun toimintaa, ja väärinkäytöksistä voi seurata tehtävästä vapauttaminen ja korvausvastuu.
Edunvalvontavaltakirja voidaan tehdä, jos henkilö ymmärtää vielä valtakirjan merkityksen siitä huolimatta, että hänellä on muistisairaus. Käytännössä tämä on arvioitava tapauskohtaisesti. Jos toimintakyky on jo merkittävästi heikentynyt, valtakirjan pätevyys voi tulla riitautetuksi.
Ei. Edunvalvontavaltakirja koskee asioiden hoitamista elinaikana, kun taas testamentti koskee omaisuuden jakamista kuoleman jälkeen.
