Moni ajattelee, että tapon yritys edellyttää sitä, että uhri on ollut lähellä kuolemaa. Näin ei kuitenkaan ole. Ratkaisevaa ei ole ensisijaisesti se, kuinka vakavia vammoja aiheutui, vaan se, millaisena tekijän on täytynyt nähdä kuoleman todennäköisyys tekohetkellä.
Teräaserikokset asettuvat oikeudellisesti kahdelle täysin eri tasolle: törkeä pahoinpitely tarkoittaa tyypillisesti 1–3 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta, kun taas tapon yrityksen mediaani on 3,5–4 vuotta. Nimikkeen merkitys ei ole vain symbolinen — se määrittää rangaistuksen pituuden, ehdonalaisuuden edellytykset ja rikosrekisterin sisällön pitkälle tulevaisuuteen.
Rajanveto on usein hankalaa, koska kumpikin rikos voidaan toteuttaa samalla tekovälineellä, samaan kohtaan kehoa kohdistettuna. Eroa ei tehdä pelkästään aiheutuneiden vammojen vakavuuden perusteella — se tehdään tekijän tahallisuuden arvioinnin pohjalta.
Millainen rangaistus tapon yrityksestä voidaan tuomita?
Tapon yrityksestä voidaan tuomita samaa rangaistusasteikkoa lievempi rangaistus kuin täytetystä taposta. Käytännössä tuomiot sijoittuvat usein noin 2–8 vuoden välille, vaikka yksittäistapauksissa voidaan tuomita tätäkin ankarampia tai lievempiä seuraamuksia. Hovioikeusaineiston perusteella mediaani on noin 3,5–4 vuotta — yli 5 vuoden tuomiot edellyttävät erityisiä koventavia seikkoja, kuten suunnitelmallisuutta tai useampia uhreja. Törkeän pahoinpitelyn mediaanirangaistus on noin 1 vuotta 8 kuukautta. Nimikkeellä voi siten olla usean vuoden merkitys vankilassaoloaikaan sekä ehdonalaisvapauteen.
Tunnusmerkistöt ja niiden ero
Tappo: Joka tappaa toisen, tuomitaan vankeuteen vähintään kahdeksaksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.
Tunnusmerkit: Pahoinpitely on törkeä, jos siinä (1) aiheutetaan vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, (2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, tai (3) käytetään ampuma- tai teräasetta — ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Tunnusmerkistöissä on yksi ratkaiseva ero: törkeä pahoinpitely ei edellytä tahallisuutta kuolemaan. Tekijällä riittää tahallisuus vaikean vamman tai hengenvaarallisen tilan aiheuttamiseen. Tapon yritys sen sijaan edellyttää, että tekijä on tarkoittanut tappaa uhrin tai pitänyt kuolemaa varsin todennäköisenä seurauksena.
Todennäköisyystahallisuus — ratkaiseva käsite
Tapon yrityksen kannalta keskeinen käsite on todennäköisyystahallisuus (RL 3:6 §). Teko on tahallinen, kun tekijä on pitänyt seurauksen — tässä tapauksessa uhrin kuoleman — aiheutumista varsin todennäköisenä. Lain esitöiden mukaan tämä tarkoittaa pistettä, jossa tekijä pitää kuolemaa todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä.
Syyttäjän ei tarvitse näyttää, että tekijä halusi tappaa. Riittää, että syyttäjä pystyy näyttämään tekijän pitäneen kuolemaa varsin todennäköisenä seurauksena.
Pelkkä väite ”en tarkoittanut tappaa” ei yksinään estä tapon yrityksestä tuomitsemista. Tahallisuutta arvioidaan teon objektiivisten olosuhteiden — tekovälineen, iskukohdan, voimakkuuden ja tilanteen kokonaisarvioinnin — perusteella, ei yksinomaan tekijän oman kertomuksen nojalla.
Korkein oikeus on linjannut, että todennäköisyystahallisuuden täyttymistä arvioidaan tarkastelemalla niitä seikkoja, joiden pohjalta tekijä on voinut tekohetkellä arvioida tekonsa seurauksia. Arvioinnin tulee perustua kokonaisharkintaan:
1. Tekoväline: Teräaseen pituus, terävyys ja se, millaisia vammoja sillä on objektiivisesti mahdollista aiheuttaa.
2. Väkivallan voimakkuus ja kesto: Iskun voima, iskujen lukumäärä ja se, onko isku ollut huitaisu vai tarkka pistäminen.
3. Osumakohta: Onko isku kohdistunut herkästi vioittuvien elintärkeiden sisäelinten alueelle — erityisesti keskivartalo, rinta, kaula ja niska.
Yksikään tekijä ei yksin ratkaise — nämä seikat vaikuttavat eri olosuhteissa eri tavalla ja arviointi on kokonaisarviointi.
Lähtökohtaolettama: keuhkopussiin tai sydämen alueelle ulottuva pisto
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on eräs keskeinen lähtöolettama: kun teräase kohdistetaan voimakkaasti ihmisen keskivartaloon alueelle, jossa sijaitsevat herkästi vioittuvat elintärkeät sisäelimet — ja pisto ulottuu keuhkopussiin tai vatsaonteloon — tekijän on täytynyt pitää uhrin kuolemaa varsin todennäköisenä. Tämä on vakiintunein argumentti tapon yrityksen puolesta.
Vastaavasti: jos lyönti on selvästi lyhyt tai heikko, jos haava jää hyvin pinnalliseksi ilman sattumanvaraisuuden osoittamista, tai jos lyönnin voima ei anna aihetta päätellä, että tekijä on pyrkinyt syvään pistoon — todennäköisyystahallisuus ei välttämättä täyty.
Milloin puukotus on tapon yritys?
Tapon yrityksen puolesta puhuvat tyypillisesti seuraavat seikat:
- isku kohdistuu rintaan, kaulaan tai keskivartaloon
- käytössä on pitkäteräinen veitsi
- isku on voimakas
- iskuja on useita
- uhri ei kykene puolustautumaan
- vamman vakavuuden rajoittuminen johtuu sattumasta
Yksittäinen tekijä ei kuitenkaan ratkaise asiaa, vaan arviointi perustuu kokonaisharkintaan. Samalla tekovälineellä tehty isku samaan kehon kohtaan voidaan arvioida eri tavalla riippuen iskun voimakkuudesta, tilanteen kontekstista ja siitä, onko vamman rajoittuminen ollut sattumanvaraista.
Käytännössä puolustuksen kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat usein lyönnin voimakkuus, osumakohdan tarkka sijainti, vamman syntymekanismi sekä se, voidaanko vamman vakavuutta pitää sattumanvaraisena. Näihin kysymyksiin liittyvä lääketieteellinen näyttö ratkaisee usein sen, arvioidaanko teko tapon yritykseksi vai törkeäksi pahoinpitelyksi.
Tapaukset, joissa tapon yritys todettiin
Pisto keuhkopussiin selän puolelta: todennäköisyystahallisuus täyttyi
Vastaaja puukoitti uhria selän puolelta — isku lävisti päällystakkiin ja sen alla olevan vaatetuksen ja ulottui keuhkopussiin asti kylkiluuhun osumisesta huolimatta. Hovioikeus katsoi kyseessä olleen varsin voimakkaan piston, ja aseen terässä täytyneen olla suhteellisen pitkä terä.
Piston osuminen selän puolelle, osumiskohta herkästi vioittuvien elintärkeiden sisäelinten alueella ja lähellä isoja verisuonia johtivat johtopäätökseen, että vastaajan on täytynyt pitää ainakin varsin todennäköisenä, että piston seurauksena voi olla uhrin kuolema.
16 cm veitsi, kainaloon ulottuva hengenvaarallinen osuma useampien lyöntien jälkeen
Vastaaja lyöi uhria veitsellä ensin useita kertoja asunnon sisällä (osumia ylävartaloon), minkä jälkeen seurasi uhria ulos ja löi viimein 16-senttimetrisellä veitsellä kainaloon kylkiluun tasoon asti ulottuen, aiheuttaen runsasta verenvuotoa ja hengenvaaralliset vammat suurten verisuonten läheisyydessä.
Hovioikeus katsoi lyönnin olleen kohtalaisen voimakas haavan laadun ja A:n, T:n sekä vastaajan kertomusten perusteella. Vastaajan menettely kokonaisuudessaan — väkivaltainen aloitus sisätiloissa ja uhrin seuraaminen ulos pidempiteräinen veitsi kädessä — puhui sen puolesta, että vastaaja tarkoitti kohdistaa vakavaa väkivaltaa.
Lisää tapon yritys -tapausesimerkkejä (2 tapausta)
Yllättäen selkäpuolelta, niskan alue: hengenvaarallinen alue ratkaisi
Vastaaja iski uhria kahdesti puukolla niskaan takaapäin yllättäen hänen ollessaan eteenpäin kumartuneena. Ensimmäinen isku oli varsin voimakas ja ulottui keuhkon kärkeen; toinen isku suuntautui oikean korvan taakse niskan alueelle.
Hovioikeus totesi, että kaulan alueella kulkevat elintärkeät suuret verisuonet ja hermoradat sekä henkitorvi ja nielu — herkästi vioittuvat sisäelimet sijaitsevat kaulalla lähellä toisiaan ja valtimo- ja laskimosuonet kulkevat lähellä ihon pintaa (KKO 2009:48, kohta 9). Vaaran rikoksen täyttymisestä oli vältetty vain satunnaisista syistä.
Aivovamman jälkitila (lievä aivovamma taustalla) ei horjuttanut tahallisuusarviointia — tekijä oli tiennyt uhrin terveydentilasta ja sen mahdollisesti vakavammista seurauksista.
9,5 cm veitsi, useita iskuja sattumanvaraisesti keskivartaloon: ilmarinta ja munuaisvamma
Alle 18-vuotias H löi uhria useita kertoja 9,5 cm terällä varustetulla puukolla sattumanvaraisesti kohti tämän keskivartaloa. Iskuista aiheutuivat ilmarinta ja munuaisvamma — potentiaalisesti hengenvaarallisia vammoja. Käräjäoikeus oli lukenut syyksi törkeän pahoinpitelyn.
Hovioikeus hyväksyi syyttäjän valituksen: lyödessään useita kertoja sattumanvaraisesti keskivartaloon puukolla, jonka terä oli 9,5 cm, H:n oli täytynyt ymmärtää tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena olevan uhrin kuolema. Iskujen seurauksena syntyneiden vammojen vakavuuden kannalta oli ollut sattumanvaraista, ettei B kuollut.
Tapaukset, joissa tapon yritys ei täyttynyt
4 cm haava ylävatsaan, takafaskiaan pysähtynyt: ei yltänyt vatsaonteloon
A löi uhria leveäteräisellä veitsellä vatsan yläosaan. Haava oli noin 4 cm syvä ja pysähtyi takafaskiaan — ei ulottunut vatsaonteloon eikä vahingoittanut sisäelimiä. Syyttäjä vaati tapon yrityksestä tuomitsemista vedoten siihen, että veitsi olisi voinut edetä syvemmälle ja haavan syvyys oli sattumanvarainen.
Hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden ratkaisun: vaikka haava olisi voinut olla syvempi, asiassa ei näytetty, että vastaajan olisi tullut pitää uhrin kuolemaa varsin todennäköisenä. Haavakanavan syvyyttä ei voida yksinomaan sillä perusteella, että se olisi voinut olla syvempi, katsoa sattumanvaraiseksi.
15,5 cm veitsi, 2–3 cm syvä haava ylävatsaan: lyönnin voimakkuus jäi näyttämättä
Vastaaja löi uhria 15,5-senttimetrisellä teräväkärkisellä keittiöveitsellä ylävatsaan aiheuttaen 2–3 senttimetriä syvän haavan, joka pysähtyi kylkirustoliitokseen. Syyttäjä vaati tapon yritystä vedoten siihen, että haavan jääminen lyhyeksi oli sattumanvaraista.
Hovioikeus totesi, että vaikka tekoväline oli pitkäteräinen, asiassa oli jäänyt selvittämättä, millä voimakkuudella lyönti oli suoritettu. Haavan syvyyttä ei voitu olosuhteet huomioon ottaen pitää sattumanvaraisena — 2–3 cm syvyys eikä selvitys lyönnin voimasta ei tukenut päätelmää, että vastaajan olisi täytynyt pitää kuolemaa varsin todennäköisenä.
Lisää törkeä pahoinpitely -tapausesimerkkejä (4 tapausta)
Viisi iskua selkään, veri-ilmarinta: tappotahallisuus ei näytetty
Vastaaja löi uhria veitsellä viisi kertaa vasemmalle yläselkään aiheuttaen useita pistohaavoja ja syvän viiltohaavan rangan kohdalle — seurauksena veri-ilmarinta. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus katsoivat syyksilukemisen osalta, ettei asiassa ollut näytetty tahallisuutta kuolemaan.
Vastaajan väite hätävarjelusta hylättiin: hän oli itse käynnistänyt tilanteen menemällä parvekkeelle veitsi kädessään tilanteessa, jossa riita oli jo päättynyt ja uhri tupakoi yksin. Silti teko arvioitiin törkeäksi pahoinpitelyksi — tappotahallisuuden puuttuminen ratkaisi nimikkeen.
Noin 3 cm syvä haava selkään: iskun voimakkuus osoitti, ettei syvempi pisto ollut tarkoituksena
Vastaaja löi uhria teräaseella selkään. Haavan pituus oli noin 1 cm ja syvyys noin 3 cm — ainoastaan puukon kärkiosa lävisti ihokudokset. Lääkärinlausunnon ja tekovälineen valokuvan perusteella voitiin todeta, ettei asiassa esitetty näyttö antanut aihetta epäillä vastaajan tarkoittaneen iskun ulottuvan syvemmälle.
Hovioikeus katsoi haavan syvyyden olleen seurausta iskun voimakkuudesta — ei sattumanvarainen seikka. Todennäköisyystahallisuus ei siten täyttynyt.
Kamppailu, provokaatio, veitsellä uhkailu: tahallisuus epäselvä
Vastaajalla oli ollut pitkäkestoinen riita asunnossa uhrin kanssa; tilanteeseen liittyi molemminpuolinen provokaatio ja painiminenkin. Veitsi osui uhriin keittiössä — vastaajan kertomus viittasi siihen, ettei hän ollut tilanteessa varmuudella pyrkinyt pistämään. A:lle aiheutui pistohaava, johon liittyi hengenvaara.
Hovioikeus pysyi törkeässä pahoinpitelyssä: lyönnin heikkous, teon keskeytyminen, sitä edeltänyt kamppailu ja molemminpuolinen provokaatio puolsivat arviota, jonka mukaan vastaajan ei voitu näyttää pitäneen kuolemaa varsin todennäköisenä.
Kaksi veitsenisku kyynärvarteen: osuma ei kohdistunut keskivartaloon
H löi teräaseella kahdesti nopeasti kohti uhrin K:n keskivartaloa, mutta molemmat iskut osuivat vain K:n kyynärvarteen aiheuttaen pistovamman. Lyöntien voimakkuus jäi epäselväksi — valvontakamera osoitti liikkeet, mutta voimaa ei voitu objektiivisesti arvioida.
Hovioikeus katsoi, ettei tarkoitustahallisuutta tapon suhteen voitu näyttää. Todennäköisyystahallisuuden osalta vaikka H oli mennyt paikalle veitsi taskussaan tietoisena riidasta, teossa ei ollut sellaista erityistä suunnitelmallisuutta tai tappouhkauksia, jotka osoittaisivat tappotarkoitusta. Kun iskut osuivat ainoastaan kyynärvarteen, tapon yrityksen tai törkeän pahoinpitelyn edellytykset eivät täyttyneet.
Erityistapaus: tehokas katuminen vapauttaa rangaistuksesta
Veitsi rintaan lähelle sydäntä, mutta hätäkeskukseen soitto esti kuoleman
Vastaaja työnsi veitsen uhrin rintaan rintalastan vasemmalle puolelle aiheuttaen rintaonteloon lähelle sydäntä ja pulmonaalivaltimoa ulottuneen pistohaavan — ilman päivystyksessä annettua kirurgista hoitoa vamma olisi johtanut nopeasti uhrin kuolemaan. Teko täytti tapon yrityksen tunnusmerkistön.
Vastaaja kuitenkin soitti välittömästi hätäkeskukseen, mikä mahdollisti nopean hoidon ja uhrin hengen pelastumisen. Hovioikeus sovelsi tehokkaan katumisen säännöstä (RL 5:2 §): kun tekijä vapaaehtoisesti estää rikoksen täyttymisen, yritys jää rankaisematta.
Syyte tapon yrityksestä hylättiin. Vastaaja tuomittiin sen sijaan törkeästä pahoinpitelystä.
Tehokas katuminen on harvinainen mutta merkittävä poikkeus. Se edellyttää, että tekijä vapaaehtoisesti estää seurauksen täyttymisen. Pelkkä ambulanssin paikalle tuleminen tai se, että uhri selviytyy sattumalta, ei riitä — tekijän on itse aktiivisesti toimittava seurauksen estämiseksi.
Tehokkaan katumisen soveltaminen on käytännössä poikkeuksellista. Pelkkä katuminen tai avun hälyttäminen ei aina riitä — tekijän toiminnan on aidosti estettävä rikoksen täyttyminen. Oikeuskäytäntö suhtautuu instituution soveltamiseen varovaisesti.
Rajanvedon käytännön kriteerit
| Arviointiperuste | Tapon yritystä puoltaa | Törkeää pahoinpitelyä puoltaa |
|---|---|---|
| Osumakohta | Keuhkopussi, sydämen alue, kaulan/niskan suuret verisuonet, vatsaontelo | Raajat, pinnallinen iho, ei herkästi vioittuvaa aluetta |
| Iskun syvyys | Ulottuu sisäelimiin tai niiden välittömään läheisyyteen | Jää ihonalaiskudokseen tai ihoon; syvyys vastaa iskun voimaa |
| Sattumanvaraisuus | Haavan rajoittuminen on sattumanvaraista (kylkiluuhun törmääminen jne.) | Haavan syvyys selittyy iskun voimakkuudella, ei ole sattumanvarainen |
| Iskun voimakkuus | Voimakas, tarkkaan kohdennettu isku | Huitaisu, heikko isku, kamppailu epäselvässä tilanteessa |
| Tekoväline | Pitkä, terävä teräase; useita iskuja herkille alueille | Lyhyt terä; yksittäinen isku; voimakkuus jäänyt näyttämättä |
| Teon konteksti | Yllättäen takaapäin; uhri ei voinut puolustautua; seurasi paennutta uhria | Molemminpuolinen riita, kamppailu, provokaatio; lyönnin tarkoitus epäselvä |
| Tekijän toiminta teon jälkeen | Uhrin jättäminen ilman apua | Välitön avun hälyttäminen |
Oikeuskäytännön perusteella ratkaisevaksi muodostuu usein kysymys siitä, voidaanko vamman jäämistä odotettua lievemmäksi pitää sattumanvaraisena vai selittyykö se tekotavan ominaisuuksilla. Juuri tämä kysymys erottaa monissa tapauksissa tapon yrityksen törkeästä pahoinpitelystä.
Syyttäjän todistustaakka on korkea. Tapon yrityksestä tuomitseminen edellyttää näyttöä siitä, että vastaajan on tekohetkellä täytynyt pitää uhrin kuolemaa todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Pelkkä mahdollisuus kuolemasta ei riitä.
Haavan syvyys ei yksin ratkaise. Jos haavan syvyyttä voidaan selittää iskun voimakkuudella — eikä sen jääminen pinnalliseksi ole sattumanvaraista — tapon yrityksen kynnys ei täyty. Tämä on ollut ratkaisevaa useissa tapauksissa (HelHo 2018, I-SHo 2023, TuHo 2021).
Nimike vaikuttaa rangaistukseen merkittävästi. Törkeän pahoinpitelyn mediaani on noin 1 v. 8 kk, tapon yrityksen mediaani noin 3,5–4 vuotta. Ero voi tarkoittaa vuosia vankilassa enemmän.
Tehokas katuminen voi poistaa koko rangaistuksen tapon yrityksestä. Jos tekijä välittömästi soittaa apua ja toimii aktiivisesti seurauksen estämiseksi, yritys voidaan jättää rankaisematta — vaikka teko täyttäisi tapon yrityksen tunnusmerkistön. Vastaajalle voidaan kuitenkin tuomita rangaistus törkeästä pahoinpitelystä.
Kokonaisarviointiin vaikuttaa teon konteksti. Yllättäen takaapäin, tietoisesti herkälle alueelle kohdistettu isku puoltaa tapon yritystä. Molemminpuolinen riita, kamppailu ja epäselvä tilanne voivat jäädä törkeäksi pahoinpitelyksi.
Milloin tapon yritys vanhentuu?
Tapon yrityksen syyteoikeus vanhentuu vasta pitkän ajan kuluttua. Vanhentumisaika määräytyy rikoksen enimmäisrangaistuksen perusteella (RL 8 luku) ja on huomattavasti pidempi kuin useimmissa muissa väkivaltarikoksissa — käytännössä vähintään kymmenen vuotta tekohetkestä. Tämä tarkoittaa, että esitutkinta voidaan käynnistää ja syyte nostaa pitkänkin ajan kuluttua tapahtuneesta.
Voiko syyte muuttua oikeudenkäynnin aikana?
Kyllä. Käräjäoikeus voi päätyä siihen, ettei syyttäjän näyttö riitä tapon yritykseen, mutta että teko täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Käytännössä monet rajanvetotilanteet ratkaistaan juuri tällä tavalla — ja hovioikeus voi puolestaan muuttaa törkeän pahoinpitelyn tapon yritykseksi, kuten useissa tässä artikkelissa käsitellyissä tapauksissa on tapahtunut. Syytteen lopullinen nimike voi siten elää koko prosessin ajan käräjäoikeudesta korkeimpaan oikeuteen.
