Testamentilla voi määrätä, kenelle omaisuus siirtyy kuoleman jälkeen ja millä tavoin se jaetaan. Pelkkä testamenttipohjan täyttäminen ei kuitenkaan takaa, että omaisuus jakautuu toivotulla tavalla. Testamentilla saavutettavaan lopputulokseen voivat vaikuttaa esimerkiksi rintaperillisten lakiosat, puolisoiden varallisuussuhteet, lesken oikeudet, elinaikana annetut lahjat ja myöhemmin muuttuvat olosuhteet.
Hyvä testamentti ei ole vain oikein muotoiltu asiakirja. Sen pitää sopia juuri testamentintekijän perhetilanteeseen, omaisuuteen ja tavoitteisiin. Määräysten pitää toimia myös yhdessä muiden asiakirjojen sekä lain kanssa. Siksi testamentin laatiminen kannattaa nähdä osana kokonaisvaltaista jäämistösuunnittelua.
Mallipohja voi olla hyödyllinen lähtökohta, mutta se ei tunne perhettäsi, omaisuuttasi eikä sitä, mitä haluat järjestelyllä saavuttaa. Pohjassa käytetyt vakiolausekkeet voivat jäädä liian yleisiksi, olla tilanteeseesi sopimattomia tai jättää ratkaisevan kysymyksen kokonaan käsittelemättä. Vaikka asiakirja näyttäisi selkeältä, sen oikeudellinen vaikutus voi poiketa siitä, mitä olet tarkoittanut.
Esimerkiksi:
Ennen testamentin laatimista on siksi selvitettävä, mitä sillä tavoitellaan, millaista omaisuutta ja velkoja kokonaisuuteen kuuluu, ketkä ovat lakimääräisiä perillisiä ja mitä oikeuksia heillä on. Samalla on arvioitava, riittääkö testamentti yksin vai tarvitaanko sen rinnalle esimerkiksi avioehto, lahjakirja tai muu järjestely.
Ainakin seuraaviin kysymyksiin on hyvä vastata:
Testamentin tarve ja sisältö riippuvat aina tilanteesta. Jos lakimääräinen perimys johtaisi jo toivottuun lopputulokseen, testamentti ei välttämättä ole tarpeen. Huonosti suunniteltu testamentti voi puolestaan synnyttää epäselvyyksiä tai riitoja.
Testamentintekijä ei voi määrätä vapaasti koko omaisuutensa jakamisesta, jos hänellä on rintaperillisiä. Rintaperillisellä – lapsella ja hänen sijaantuloperillisillään – on oikeus lakiosaan, joka on puolet siitä perintöosasta, johon hänellä olisi oikeus ilman testamenttia.
Jos testamentti loukkaa rintaperillisen lakiosaa ja tämä vaatii lakiosaansa, testamenttia ei voida toteuttaa lakiosaa loukkaavalta osalta. Myös puolison hyväksi tehty testamentti voi kariutua siihen, että lapset vaativat lakiosansa.
Esimerkki:
Matti ja Liisa ovat avioliitossa. Matilla on 500 000 euroa netto-omaisuutta ja Liisalla 300 000 euroa. Puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Matti haluaa testamentillaan turvata Liisan aseman ja määrää siksi, että Liisa saa käyttöoikeuden koko hänen omaisuuteensa. Matilla on kaksi lasta, A ja B.
Matin kuoleman jälkeen puolisoiden välillä toimitetaan ositus. Liisa saa osituksessa 100 000 euroa tasinkoa, ja Matin kuolinpesään jää 400 000 euroa. Kummankin lapsen lakiosa on tässä tilanteessa 100 000 euroa.
Jos molemmat lapset vaativat lakiosaansa, testamentti ei voi estää heitä saamasta lakiosiaan niihin kohdistuvista rajoituksista vapaana. Jos testamentissa ei ole kielletty lakiosan suorittamista rahana, Liisa voi maksaa kummallekin lapselle 100 000 euroa rahana ja säilyttää käyttöoikeutensa muuhun jäämistöön.
Esimerkki osoittaa, että vaikka testamentilla pyritään turvaamaan lesken asema, rintaperillisten lakiosaoikeus voi rajoittaa testamentin vaikutusta. Testamentin suunnittelussa on siksi arvioitava samanaikaisesti lesken asemaa, lasten lakiosia ja puolisoiden varallisuussuhteita.
Omaisuutta voidaan siirtää lapsille ja muille läheisille jo elinaikana esimerkiksi asunnon hankintaa varten tai yritysomistuksen siirtämiseksi seuraavalle sukupolvelle. Lapselle annettu lahja voi vaikuttaa myöhempään perinnönjakoon ennakkoperintönä.
Jos rintaperillisiä on useita, lahja katsotaan lähtökohtaisesti ennakkoperinnöksi, jollei lahjanantaja ole määrännyt toisin tai olosuhteista muuta ilmene. Jos lahja annetaan perittävän ainoalle rintaperilliselle, lähtökohtana on sen sijaan, ettei lahjaa pidetä ennakkoperintönä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteista muuta ilmene.
Epäselvyyksien välttämiseksi lahjakirjassa kannattaa ilmaista, onko lahja tarkoitettu ennakkoperinnöksi. Tämä ei kuitenkaan yksin ratkaise kaikkia lahjan oikeusvaikutuksia. Jos tarkoituksena on suosia yhtä perillistä tai siirtää merkittävää omaisuutta pois tulevasta jäämistöstä, järjestely on syytä arvioida huolellisesti myös lakiosaoikeuksien kannalta.
Esimerkki:
Vanhemmalla on kolme lasta. Hän on antanut ensimmäiselle lapselle 120 000 euroa ja toiselle lapselle 80 000 euroa ennakkoperintönä. Kolmas lapsi ei ole saanut ennakkoperintöä. Vanhemman kuollessa kuolinpesässä on jäljellä 100 000 euroa.
Ennakkoperinnöt huomioiden laskennallinen jäämistö on 300 000 euroa, joten kunkin lapsen laskennallinen perintöosuus on 100 000 euroa. Ensimmäinen lapsi ei saa kuolinpesästä enää mitään, koska hän on saanut ennakkoperintönä jo laskennallista osuuttaan enemmän. Toinen lapsi saa kuolinpesästä 20 000 euroa ja kolmas 80 000 euroa.
Ensimmäisen lapsen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tarvitse palauttaa 20 000 euron ylitystä muille perillisille. Jos ennakkoperinnön saajan halutaan olevan velvollinen palauttamaan ylimenevä osa, siitä on määrättävä ennakkoperintöä annettaessa.
Testamentti ei ole välttämättä kertaluonteinen asiakirja. Avioliitto, avioero, uuden lapsen syntymä, perillisen kuolema, yrityskauppa tai merkittävä varallisuuden muutos voi vaikuttaa siihen, vastaako vanha testamentti enää tekijänsä tahtoa. Myös testamentissa mainitun omaisuuden myyminen tai vaihtaminen voi aiheuttaa kysymyksiä määräysten toteutumisesta.
Testamentti kannattaa tarkistaa merkittävien elämäntilanteen muutosten yhteydessä. Samalla on syytä arvioida sen sanamuoto, suhde muuhun omaisuuteen ja aiempiin lahjoituksiin sekä se, tarvitaanko rinnalle avioehtoa, lahjakirjaa tai edunvalvontavaltuutusta.
Testamentin laatiminen ei yksin takaa, että sen määräykset voidaan toteuttaa käytännössä juuri tarkoitetulla tavalla. Kuolinpesän velat, omaisuuden myyntitarve ja perillisten väliset erimielisyydet voivat vaikuttaa siihen, milloin ja missä muodossa testamentinsaaja saa hänelle määrätyn omaisuuden.
Jos testamentinsaaja kuolee ennen testamentintekijää tai ei ota testamenttia vastaan, omaisuuden lopullinen saaja määräytyy testamentin sanamuodon ja sovellettavien säännösten perusteella. Testamentissa voidaan mahdollisuuksien mukaan määrätä toissijaisesta saajasta. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun tarkoituksena on ohjata tietty omaisuus nimetylle henkilölle, säilyttää omaisuus suvussa tai turvata yrityksen siirtyminen suunnitellulle jatkajalle.
Testamentin laatimisessa ei ole kyse vain siitä, että täytetään asiakirjaan nimet ja omaisuutta koskevat tiedot. Olennaista on ymmärtää, mitä määräykset oikeudellisesti tarkoittavat, miten ne vaikuttavat eri perillisiin ja miten ne toimivat yhdessä muun jäämistösuunnittelun kanssa.
Jos haluat turvata puolisosi aseman, ohjata omaisuutta lapsillesi tai varmistaa perheyrityksen tai muun merkittävän omaisuuden siirtymisen suunnittelemallasi tavalla, testamentin sisältö kannattaa arvioida kokonaisuutena. Huolellinen suunnittelu auttaa vähentämään tulkinnanvaraisuutta ja riitojen riskiä – ja parantaa mahdollisuutta siihen, että tahtosi toteutuu myös käytännössä.
Asianajotoimisto Haaksiluoto & Kivimäki Oy avustaa testamenttien laatimisessa ja jäämistösuunnittelussa. Ota yhteyttä, niin selvitetään, millainen ratkaisu sopii perhe- ja varallisuustilanteeseesi.
Tämä artikkeli on laadittu yleiseen tiedotustarkoitukseen eikä se ole oikeudellinen neuvonta. Yksittäisissä asioissa suosittelemme asiantuntijan konsultointia.
